Liedon seurakunnan kiertokoulu

Lietoon perustettiin kiertokoulu vuonna 1861. Kansanopetusta oli järjestetty jo 1600-luvulta lähtien lukkarinkoulussa, jolloin ajatus oli, että jokainen seurakuntalainen osaa lukea jotenkuten sisältä. Lisäksi piti osata Lutherin Vähäkatekismus ulkoa 12-vuotiaana ja rippikouluun mentäessä Svebiliuksen tai Möllerin selitykset Lutherin katekismukseen.

Vanhempien velvollisuus oli opettaa lapsilleen aakkoset ja vähän tavaamista, jotta he voivat jatkaa lukkarin johdolla opiskelua. Mutta koska suuri osa vanhemmistakin oli lähes lukutaidottomia, vaatimukset eivät oikein tahtoneet täyttyä - jopa niin, että Lieto sai piispantarkastuksessa vuonna 1837 nuhteita opetuksen laiminlyönnistä. Niinpä ryhdyttiin Liedossa miettimään koulumestarin palkkaamista Lietoon. Yli 20 vuotta kului, ennen kuin asiasta päästiin yksimielisyyteen. Koulua pidettiin tarpeettomana ja kalliina, eikä uskottu siitä olevan muuta kuin haittaa.

Kirkkoherra C.F. Ramberg laati kiertokoululle opetussuunnitelman ja ehdotti pitäjänkokouksessa joulukuussa 1860 opettajan palkkaamista Lietoon. Pitäjä jaettiin kuuteen koulupiiriin, joissa opettajan tuli antaa opetusta vuorotellen seitsemän viikkoa kerrallaan. Kiertokoulun opettajat vaihtuivat aluksi tiuhaan, mutta kesällä 1866 aluksi opettajan sijaiseksi tullut turkulainen maalarinkisälli Johan Engblom pysyi toimessa 26 vuotta.

Tarvasjoella oltiin Lietoa edellä opinasioissa: Euran kylässä aloitti kiertokoulu vuonna 1848. Euran saarnahuonekunnalla oli jo vuosina 1780-1810 ollut käytössään kaksi yksityisopettajaa, jotka antoivat lapsille alkeisopetusta ja käyttivät siitä hyvästä Euran koulumestarin eli pedagogin arvonimeä.

Liedossa oli jo useita kansakouluja vuonna 1917, mutta kunnan pohjoisosissa käytiin vielä kiertokoulua. Tiestön ja siltojen ansiosta lapset pääsivät kulkemaan kouluun kaikkina vuodenaikoina. Ennen kuin jokien yli rakennettiin siltoja, saattoi koululainen saada vapautuksen koulunkäynnistä kelirikon vuoksi: joki oli keväällä liian vaarallinen ylitettäväksi.

Liedon kiertokoulun pöytä

Liedon kirkollisen kiertokoulun pöydän päällilevy oli irtonainen pöydän jalkaosasta, joten pöytä oli helppo siirtää talosta toiseen aina koulupiirin vuoron vaihtuessa. Päällinen on kalteva ja siinä on laidassa tuki, jota vasten kirjat pysyivät hyvin paikoillaan.